Ahoy Argentina: kesäkuuta 2014

No morjes taas! Äiti painosti kirjottaan haha. No eivais, ite halusin. Sen takia, että pysyisitte kärryillä, kun on aika kiirusta pitänyt tässä lähiaikoina. Pari viikkoo sitten me koulun kutoset eli abit saatiin abihupparit! Syksyllä oli aika paljon vääntöö väristä ja kirjaimistayhdistelmistä, mutta saatiinhan toi lopulta. Sitä on kehuttu tän vuoden hienoimmaks, täällä on nimittäin viisi muutakin lukiota tehny hupparit. Tietysti musta meidän on hienoin. Edessä kirjaimet D ja G, koska koulun nimi on Di Geronimo. Hupussa on sama siksakkihötskä kun kirjaimissa ja selän numerossa. Lukeepa siellä vielä oma nimikin. Oon aivan superylpeä haha. Parasta on kävellä keskustassa, kun kaikki tietää mistä koulusta oot.

Käytiin viikonloppuna pikavisiitillä Bahía Blancassa moikkaamassa mun hostiskää. Oli pitkä viikonloppu, kun oli dia de la bandera. Huominenkin on vapaata koulusta, kelpaa! Osaankohan enää opiskella, kun palaan rakkaan Sammon keskusvankilan penkille haha.

Koko kaupunki ja koko Argentina on menny hulluks, mutta täysin syystä. Nimittäin jalkkiksen MM-kisoista! Ollaan tähän mennessä voitettu kaikki kolme peliä, kiitos jalkapallon kuninkaan, Leo Messin. Täällä saadaan aina vikat tunnit koulusta vapaaks, kun Argentiina pelaa. On huikeeta mennä pelin jälkeen kaupungille, kun kansa hyppii autojen päällä, karjuu ja laulaa ihan täysillä. Kaikilla on pelipaidat päällä, kasvomaalit naamassa ja kaiken maailman töötit ja tuutit.

Tänä viikonloppuna meillä on läksijäisdinneri, kun meidän ranskis ja sakemanni lähtevät kohti kotia. En halua! Onneks mulla on sentään vielä vähän yli kolme viikkoa. Oon jo ihan paniikissa ja sekasin, toisaalta haluan nähdä taas perheen ja ihanat ystävät, mutta ihanat argentiinalaisperheet -ja kaverit jää tänne. Olen jo kovaa vauhtia miettimässä täällä opiskelemista, mutta katotaan nyt. Halu ois kyllä kova. Ei kai tässä muuta ihmeellistä, taidan ainakin kerran vielä kirjoittaa ennen paluuta Suomeen. Jäi nimittäin vähän lyhyeks tää tänkertanen.

Besos, Eppu

Ps. 12 päivää KÄÄKS !!!!

Taas tulee ne kuuluisat anteeksipyytelyt tästä kirjoittamattomuudestani, mutta elämä vaan tais viedä mennessään haha. No mitäs olen tehnyt nämä kuukaudet? Vaihoin jo aikoja sitten mun viimeiseen perheeseen. Täällä ollaan leidiporukalla äidin, pikkusiskon, koiran ja Rudolfa-nimisen lampaan kanssa. Musta tolla lampaalla on aika huvittava nimi haha. Ostettii Rufis meille leikkaamaan ruohoa, kun ruohonleikkuri meni rikki. Se on muuten raskaana ja ennen kuin palaan Suomeen meillä on kaksi lammasta, Rudolfa ja pikku-Lambi! Oon aivan mielettömän innoissani tästä perheenlisäyksestä! Juhlin myös mun 18-vuotissynttäreitä ja mulle tehtiin suomenlippukakku. Tuntuu vähän oudolta olla täysi-ikäinen, en ole tarpeeksi kypsä tähän touhuun haha.

Käytiin noin kuukausi sitten Rotarykonferenssissa Tandilissa, tossa parin tunnin ajomatkan päässä. Oli aivan huippuhauskaa, mutta myös haikeaa, sillä se oli viimeinen kerta kun nähdään koko porukalla. Joidenkin kanssa kyllä varmasti nähdään ennen kotiinpaluuta, mutta noin isolla porukalla ei nähdä enää. Rakastan meidän piirin vaihtareita ja on aivan kauheaa, että osa asuu niinkin kaukana kuin Yhdysvalloissa. Mutta everything's possible, joten ehkä joskus törmätään jossain päin maailmaa.
Ennen Tandilin reissua olin Buenos Airesissa ja käytiin muunmuassa huvipuistossa, mäkkärissä ja shoppailemassa. Huvipuistossa oli ihan mahtavaa, pikkusiskokin uskaultautui (mun painostuksesta haha) siihen isoimpaan vuoristorataan. Hupaisat kuvat löydät alta. Ennen Buenos Airesin reissua onnistuin rikkomaan kaikki mun housut (älkää kysykö miten), joten ei kun vaan uusia ostamaan. Viikon kahta mäkkärireissua unohtamatta haha. Oli niin mullistavaa päästä mäkkäriin, kun meidän pikkukaupungissa siitä ei ole kuultukaan. Sieltäkin siis piti luonnollisesti ikuistaa pari momenttia. Pääkaupunkireissu oli aivan mahtava, mutta sitähän se aina on.

Aika normaalia elämää täällä viettelen, opiskelen hurjasti (hahaha, sen kun näkis!) koulussa, oon käynyt ratsastamassa ja baletissa sekä nähnyt kavereita. Mulla on jäljellä tasan kuukausi ja 21 päivää Suomeen paluuseen. Ei oikein innosta ajatus palaamisesta, ainakaan vielä. Tosin äiti juuri ilmoitti, että ovat mökillä saunomassa. Ikävöin saunomista ihan mielettömästi! Jotkut vaihtarit sanovat tässä vaiheessa vuotta, että ovat kokeneet jo kaiken ja ovat valmiita palaamaan kotiin, mutta minä en ainakaan ole valmis! Haluan kokea niin paljon enemmän! Pari jenkkivaihtaria meidän piiristä palaavat Yhdysvaltoihin jo ihan parin päivän päästä. Itse en halua edes kuvitella, miltä musta tuntuu, kun on enää pari päivää jäljellä.

Tässä kuussa menen moikkaamaan vaihtarikavereitani Olavarríaan, tuohon kolmen tunnin päähän. Muusta en tiedä, viettelen täysin normaalia elämää. Mun ekan hosperheen poika palaa kotiin tässä kesäkuun alussa, hän oli Tanskassa vaidossa. Hostiskä melkein lupasikin, että lähdetään laskettelureissulle Barilocheen! Olisi aivan mahtavaa! Osaankohan enää lasketella haha. Isukki haluaisi viedä mut myös Mendozaan tapaamaan hänen perhettään! Toinen huippureissu siis ehkä tiedossa! En ole koskaan tavannut ekan perheen poikaa livenä, skypessä ollaan juteltu. Kuitenkin uskon, että tulee huippua yhdessä vaihtariporukalla!

Tossa viikko sitten tapasin myös yhden engantilaistytön! Hannah on täällä opettamassa enkkua yhdessä yksityiskoulussa.Se kuuluu hänen yliopisto-opintoihinsa Englannissa. Oli aivan huippukivaa yhdessä ja varmasti tullaan viettämään paljon aikaa yhdessä jatkossakin!

No, eipä mulla ollu hirveesti muuta ihmeellistä kerrottavaa. On muuten aika matti kukkarossa tällä hetkellä, joku ihana ihminen Filippiineiltä ryösti mun pankkitililtä rahaa ja nyt odotan uutta pankkikorttia. Sanoivat, että menisi kolmisen viikkoa. No, en voi ainakaan tuhlata rahaa shoppailuun, kun sitä ei ole haaha.

Lupaan käsi sydämellä ryhdistäytyä ja ens kerralla kirjoitan enemmän ihmeellisestä elämästäni, chau siis!

Eppu