Vamoos Argentino!

Holaaaa! Ennen kun rupean kertomaan omista kuulumisista, niin haluisin kysyä teiltä, että miten teillä menee? Täällä kaikki viikot kerron vaan omista kuulumista ja vaikka saattaa näyttää siltä, että oon aina menossa, niin on täälläkin niitä tylsiä arkihetkiä, ei paljoa, mutta on kuitenkin aina välillä. Joten haluan tietää, miten teidän viikonloppu sujui.

No, tämä viikonloppu ei ollut läheskään tylsä, itseasiassa mulla oli erittäin mukiinmenevä viikonloppu. Alotetaan taas viikolta, tosin en muista mitä tein maanantaina, joten aloitamme tiistaista. Tiistaina koulun jälkeen mulla oli espanjan tunti ja koska olin taas myöhässä, oon aika usein, musta on tainnu tulla jo argentiinalainen, iskä heitti mut mopolla. Tykkään mopoista, haluisin oppia ajamaan niitä, mutta en saa ajaa moottoriajoneuvoja. Se tunne, kun ajetaan mopolla satasta ja hiukset hulmuaa, tosin ei tainnu mulla tukka hulmuta niinkun elokuvissa. Espanjantunnin jälkeen mulla oli tunti aikaa ennen balettituntia. Tiistait on ärsyttäviä päiviä, koska ennen espanjantuntia mulla on vaan yks tunti ja samoin enne balettia on yks tunti, joten en voi nukkuakaan siinä välissä. Baletin jälkeen tapasin Camia ja syötiin (taas) oreoita. Camin kanssa aloitin spinningin. Tunteja on kaks viikossa, tiistaisin ja torstaisin. Ja on muuten ihan hullun rankkaa. Koska mulla on molempina päivinä myös puolentoista tunnin balettitunti, oon aina ihan kuollut kun pääsen kotiin puoli kymmenen illalla.

Keskiviikkona ei tapahtunut ihmeempiä, kun pääsin koulusta, menin espanjan tunnille, myöhässä. Mutta en oo ikinä ainut myöhässä oleva, joten se ei haittaa niin paljoa. Espanjan tunnit on sairaan kivoja, meidän opettaja on hulvaton ja me nauretaan kuollaksemme. Mutta kyllä me opiskellaankin. Keskiviikkona kerkeen nukkuun siestan aikana pari tuntia, ennen liikkatuntia, joka on viideltä. Jos sataa, meidän ei tartte mennä liiksatunnille ja mää aina toivon, että satais, kun en ikinä jaksa mennä. No, keskiviikkona sato, jee, mutta neljältä. Joten jouduin liiksatunnille, mutta kun saavuin sinne, niin ei ollut muita kun mää, viis muuta tyttöä ja meidän opettaja. Päästiin sitten kotiin, kun muita ei tullut. Menin sitten kotiin nukkumaan.

Torstaina oli taas balettitunti ja spinning koulun jälkeen, mutta tapahtu myös jotain tooosi kivaa. Nimittäin sain lahjan Suomesta. Posti toi joitakin tanssivaatteita, kun fiksuna en tietenkään ottanut niitä mukaan, mutta sain myös salmiakkia ( joka on jo avattu hehe). Kuukausi siinä meni, että sain mun salmiakit, mutta hyvää kannattaa odottaa, eiks se niin mene?

Perjantaina koulun jälkeen lähdettiin mun kaverin kyyditsemänä, hän sai just ajokortin, yhteisen kaverimme synttäreille. Ja taas syötiin kakkua, sandwitchejä, alfajoreja ja juotiin matea. Tykkään syödä. Illalla syötiin taas, pizzaa, pelattiin korttia ja katottiin elokuvia. Ja piti meidän lähteä uloskin, mutta loppujen lopuks kukaan ei jaksanu.

Mun tunnit koulussa menee näin 

Lauantaina lähdin kaheltatoista katsomaan kavereiden maahockeyn finaalipeliä. Oli taas 30 astetta, varmaan kuumempikin ja meikäläinen lähti farkuissa. Oon jo tainnu tottua tähän ilmastoon, paikallisetkin käyttää vielä farkkuja. Noei, oli todella kuuma. Oli kyllä mieletön peli ja voitettiin 5-0. Pelin jälkeen lähdettiin voittojätskille. Melkein kaikki kuvatkin on sieltä pelistä. Päätettiin enkelikuorona kajauttaa Argentiinan kansallislaulu voiton kunniaksi. Määkin jouduin laulamaan kauniilla espanjan ääntämiselläni ja päälle vielä Maammelaulun yksin. Luulin aina, että pyötyisin, jos ikinä pitäis laulaa yksin, mutta sehän meni ihan hyvin. Kaikki ihmetteli sitä mongerrusta.

Lauantaina illalla lähdin mun counselorin kanssa illallistamaan mun tokalle hostperheelle. Ja apua kuinka ihania ihmisiä he on. Tulevilla iskällä ja äitillä on kaksi poikaa, vanhempi opiskelee Buenos Airesissa ja nuorempi on kanssa vaihdossa, Saksassa. Heti, kun pääsin ovesta sisään niin perheen isä täräyttää, että me vietetään ehkä joulu ja uusi vuosi Buenos Airesissa vanhimman pojan luona. Ja Eppu-maailmanmatkaaja oli tyynenä kuin viilipytty. Noei, pompin superinnoissani, taisi perhe saada hyvä kuvan tulevasta tyttärestä. Meillä riitti juttua kello yhdeksästä illalla kello kahteen yöllä ja puhuttiin pelkästään espanjaa, ei sanaakaan enkkua, vaikka perheen äiti on enkunopettaja. Ja tietysti syötiin, kanaa, makkaroita ja perunoita. Niinkin tavallinen ruoka kuin kana ja perunat maistuu paljon paremmalta argentiinalaisittain valmistettuna. Ja jälkkäriks maailman parasta juustokakkua. Sitä ei voi edes kuvailla. Olin taivaassa. Kolmaskin perheon tosi mukava. Oon todella onnekas, kun oon saanut näin ihanat ja ystävälliset hostperheet.

Eilen eli sunnuntaina en tehnyt oikeastaan mitään, heräsin, söin, skypetin parhaalle kaverille Suomeen. On ihanaa omistaa ystäviä, jotka pysyy vaikka välimatka on pitkä. Tiedän, että tämä ystävä pysyy. Ja vaikka ollaan kaksitoista kuukautta erossa, hän on nimittäin kuukauden reissussa kun palaan, niin tiedän, että jatketaan tasan siitä, mihin viimeksi skypessä jäätiin. Ja tiedän, että jos tällä ystävällä olisi rahaa, hän matkustaisi tänne moikkaamaan.

Hei, olen Munamies

Pali yhteiskuvassa nunnan kanssa

Tänään, maanantaina, mulla on vapaapäivä, koska eilen oli kansanedustajien äänestys kouluissa. Täällä jokaisella lukiolla on oma despedida, joka on vähän niinkun nahkiaiset/ orjapäivä Suomessa, mutta meillä on bileet. Eli lukion kutoset päättää vitosten asut ja me ollaan vankeja, eli pitää pukeutua raitaan. Ja sit vuokrataan juhlapaikka ja ostetaan kaikkee tarpeellista. Mutta parasta näissä bileissä on se, että ne on keskellä viikkoa ja seuraavana päivänä pitäis mennä pirteenä kouluun. Meidän koulun despedida on ens viikon tiistaina ja tällä viikolla on yhden toisen koulun, jossa meidän kaks vaihtaria opiskelee ja se on torstaina, perjantaina sitten pirteänä kouluun.

Tälle viikolle ei ole tiedossa mitään ihmeempiä, paitsi, että mun hyvä tanskalainen kaveri tulee tänne viikonlopuksi. Girls night siis tiedossa. Täällä puolen maailmaa kaikki hyvin, entäs siellä?

Besos, Eppu

OFF TO SAN LUIS!

Lähdin äitin, iskän ja kahden muun perheen kanssa viiden tunnin ajomatkan päähän San Luisiin, samannimisen provinssin pääkaupunkiin torstai-perjaintain välisenä yönä noin kello kolmelta yöllä. Oikeestaan perheitä oli neljä, mutta neljännen kanssa ei asuttu samassa mökissä. Meinasin koko viikon pissata housuun innostuksesta, sillä San Luis on tosi iso kaupunki. Loppujen lopuks ei sitten käytykkään kaupungissa. Oli huikee reissu, ihania ihmisiä, taivaallista ruokaa, paitsi vikana iltana, siitä myöhemmin ja upeet maisemat. Olisi ollu kiva olla pitempäänkin kun neljä päivää. Meillä oli siis tän viikon maanantai vapaata koulusta ja perjantain otin omaa lomaa. Jos jaksatte vielä lukea, kerron joka päivästä erikseen vielä.

Ekana päivänä ei tehty oikeastaan mitään, koska oltiin kaikki todella väsyneitä matkasta. Ajomatka Trenque Lauquenista kesti siis 5 tuntia ja oltiin perjantaiaamuna noin kaheksan aikaan San Luisissa. Jätettiin iskä yliopistolle ja lähdettiin kauppaan. Päästiin meidän mökille noin kello ykstoista. Koska odoteltiin vielä yhtä perhettä ja ei voitu lähteä minnekkään, otettiin aurinkoa pari tuntia. Ja huh kun olikin kuuma, yli kolkyt astetta. Yleensä, kun on niin kuuma ja raskas ilma, on luvassa ukkosta ja niin tälläkin kertaa. Siellä mökissä meillä oli oma uima-allas, mutta se jäi käyttämättömäksi, koska ekana päivänä tuli hirvee ukkosmyrsky ja sato mun pään kokosia rakeita. Uima-allas tulvi yli. Oli pahin myrsky, minkä oon ikinä nähny. Täällä sää vaihtuu tosi nopeesti. Tällön perjantaina, kun saavuttiin, oli todella kuuma ja pystyttiin ottaan aurinkoa, mutta pari tuntia myöhemmin satoi niin, että uima-allaskin tulvi. Hullu sää, mutta rakastan sitä silti. Toisaalta tylsää, koska koskaan ei tiedä miten tulis pukeutua. Oltiin "loukussa" sisällä, joten nukuttiin parin tunnin siesta, koska oltiin kaikki herätty jo puol kolme yöllä. Parin tunnin päästä, noin viiden aikoihin, saapui meidän toinen ja kolmas perhe, joka sattumalta hostaa meidän jenkkivaihtaria, joten sekin tuli mukaan. Mentiin sitten kaikki illalla ravintolaan syömään, noin kymmenen aikoihin, jollon sato vieläkin. Mutta no worries, onneks tykkään kesäsateesta.

Tokana päivänä eli lauantaina tehtiin "pikku" kävelyretki vuoristoon, joka kestikin sitten koko päivän. Me asuttiin lomamökeissä, mutta niistä mökeistä pari kilsaa eteenpäin oli pikkunen kylä, jossa oli ihania pikkuputiikkeja täynnä käsitöitä. Varokaa vaan, palaan kotiin matkalaukku täynnä saviruukkuja, oli niin uskomattoman hienoja. Jatkettiin kylästä matkaa vuorille ja apua niitä maisemia. Odotan niin innoissani reissua Aconcagualle, jos nääkin vuoret oli uskomattomomia, niin mites sitten sekä eteläisen pallonpuoliskon että Amerikan mantereen korkein vuori, melkein 7000 m korkea Aconcagua. Tämä samainen kukkula on muuten yksi maailman seitsemästä ihmeestä.

 Kun oltiin pari tuntia kiipeilty, päätettiin etsiä ravintola ja löydettiinkin ihan mieletön, ihanaa ruokaa ja jätskiä tietty. Ton viikonlopun jälkeen en oo uskaltautunu vaa'alle ollenkaan jaja. Ruokailun jälkeen lähdettiin ajamaan kohti San Luisin vieressä olevaa pienempää kaupunkia, La puntaa. Siellä mentiin museoon, joka kertoi Argentiinan historiasta vahanukeilla. Tuli mieleen Madame Tussauds, paitsi että nää ei ollu julkkiksia. Ostettiin churroja ja bongasin vieraskirjan, johon kirjotin suomeks ja piirsin upean suomenlipun. Museon jälkeen lähdettiin ylemmäs vuorille ja päädyttiin erääseen aivan superkauniiseen nunnaluostariin. Koska oli aivan tappavan kuuma, mulla oli hihaton paita päällä. Tajusin siinä onneks kysyä lainaan takkia ja yks nunna ylisti mua koko meidän vierailun ajan, koska kaikki (turistit) ei todellakaan ymmärrä peittää olkapäitä. Tuli tosi viisas olo.

Illalla siinä yheksän aikaan saavuttiin mökille ja ruvettiin grillaan asadoa. Asado on kyllä ykkösenä kärjessä mun lempiruoista. Syötiin hyvin ja nauru raikas. Menin nukkumaan noin kaheltatoista rättiväsyneenä pitkästä päivästä.

Kolmantena päivänä herättiin jo puol yheksän, laitettiin ittemme valmiiks, meidän suihkusta tuli muuten pelkkää kylmää vettä, mutta ainakin siinä karaistui, ja lähdettiin taas kävelylle. Tällä kertaa upeeseen laguuniin, jota ympäröi järkyttävän isot kalliot. Joten arvata saatatte, että minä ja Max lähdimme juoksentelemaan ja kiipeilemään kallioille. Kiipeiltiin kolmisteen siellä kallioilla Maxin hostiskän kanssa varmaan tunti, kun muut otti vähän rennommin. Olisin voinu kiipeillä vaan koko päivän. Rakastan olla ilman kenkiä ja kiipeilin nytkin ilman. Oli ihana fiilis, tosin jalat vähän kärsi ja nyt on sikana mustelmia ja haavoja. Mutta no worries, oon tottunu naarmuihin. Miksköhän tyttövaihtareista ja yleensäkin tytöistä ollaan enemmän huolissaan, kun pojista? Max kyllä sai mulata siellä järvessä ja liukastua, eikä sille sanottu mitään, mutta mulle aina huudeltiin, että oothan varovainen, älä kiipee liiian korkeelle. Tai sit mun äiti on vaan overprotective. Niinkun kaikki äidit.

Kun oltiin kiipeilty tarpeeks, lähettiin ettiin ruokapaikkaa jostain läheltä. Ja ruoka oli taivaallista, taas kerran. Oli empanadoja ja piirakkaa con jamon y queso. Namnam. Ja kokista. jälkeen ajettiin ylemmäs vuoristoon ja mentiin sellaseen pikkykylään, jossa päästiin kultakaivokseen. Meillä oli noin tunnin opastettu kierros. Oli ihan mieletöntä. Se opas kerto sen kaivoksen historiasta ja kerto se kauhutarinoitaki. Joskus noin sata vuotta sitten siellä oli työskennellyt bolivialainen pikkupoika, joka aina vihelteli, niin ne aikuiset tiesi, että kaikki oli hyvin. No, yks päivä ne aikuiset odotti viheltelyä, mutta sitä ei koskaan tullut. Se pikkupoika oli jääny sortuman alle. Ajattele, kun kuulet tän siellä ahtaassa, pimeessä tunnelissa. Mä niin nautin kauhutarinoista. Muuten oli kyllä upeeta.

Päästyämme sieltä kaivoksesta lähdettiin ajamaan ajamaan vuorille taas. Henkeäsalpaavat maisemat. Kun ajettiin takasin mökille, sellasia superpieniä, kiemuraisia vuoristoteitä, oli parasta pitää ikkuna auki ja nauttia roadtrip-fiiliksestä. Kyllä vähän mahassa tuntu, kun iskä kaahaa täysiä niitä pikkuteitä. Äiti ainakin oli ihan sydän kurkussa. Oli superhauskaa.

 Illalla oltiin kaikki kuolemanväsyneitä , kun päästiin noin kello ykstoista mökille. Siitä lähdettiin aika nopeesti taas etsiin ruokapaikkaa keskustaan. Mentiin intialaiseen paikkaan, joka osottautui huonoksi valinnaksi. Me kaikki ei päästy samaan pöytään, asiakaspalvelusta ei tietookaan, meiltä tultiin kysyyn juomatkin vasta puolen tunnin odottelun jälkeen. Saatiin leipää, joka oli kuivaa, maistu ihan muovilta ja se oli jäässä. Jouduttiin odottaan ruokiakin tunti. Ja mun ruoka ei maistunu miltään. Mutta paikka oli nätti. Kun päästiin kotiin kukaan ei jaksanu jäädä jutteleen vaan kaikki nukahti heti.

Floridaan menossa?

Mami ottaa lepoo

Dora the explorer!!

Vikana päivänä eli maanantaina tehtiin piknik yhteen ihanaan puistoon. Taas hypeltiin siellä joessa, kylmä vesi ihanalta kaikkiin niihin edellispäivän naarmuihin. Oli hyvää ruokaa hyvässä seurassa. Ruoan jälkeen kaks muuta perhettä lähti kotiin, koska niillä oli joitain kiireellisiä juttuja. Me ajettiin vielä yhdelle näköalapaikalle ja oli kyllä upea näköala. Aina vaan jään suu auki ihmetteleen Argentiinan kauneutta, uskomatonta, että saan asua tällasessa paikassa vuoden. Ajettiin viiis tuntia kotiin ja oli kyllä hulvaton reissu, jonka aikana opin muun muassa uusia espanjankielisiä kirosanoja. La puta madre, kun oli hauskaa.

Oli kyllä uskomaton reissu, kiitos ihanien ja hauskojen ihmisten, taivaallisen ruoan ja upeiden maisemien. Toivottasti pääsen vielä monen monta kertaa osallistuun tällasille reissuille tän vuoden aikana. Seuraava reissu onkin sitten vaihtariporukalla etelään jäätiköille joulukuussa, enää kaks kuukautta. Jos näin lähellä mun pikkukaunkia on näin upeita vuoria ja maisemia, voin vaan kuvitella, kuinka etelässä on miljoona kertaa kauniimpaa.

Papi<3

Tällä viikolla oon ollu koulussa, reeneissä ja kavereiden kanssa. Alettiin tiistaina baletissa tekemään variaatiota Coppeliasta. Harmi vaan, etten pääse esittään sitä, kun meidän näytös on just kun oon vaihtarireissulla joulukuussa. Mutta ainakin saan reenata muiden mukana. Torstaina sovin Camin kanssa, että rupeen käymään sen kanssa salilla. Haha, nähään tapahtuuko oikeesti, mussa on vähän laiskan vikaa. Perjantaina olin mun counselorin luona kokkaamassa italialaista ruokaa, Karina opsikeli Italiassa. Tehtiin pastaa Parisienne-kastikkeella ja oli aivan nappisuoritus. Täydellistä italialaista pastaa. Syötiin myös jätskiä. Taas. Karina anto mulle ihan superhyvää teetä ja myöhemmin huomasin, että sillä on laihduttavia sivuvaikutuksia. Mutta en valita haha. Lauantaina skypetin Suomeen Matildalle. Siellä kaikki on normaalia. Hassua, että kaikkien teidän elämät ei oo muuttunu miksikään, kun taas mun elämä on muuttunu kokonaan ja on niin erilaista. Tänään oli äitienpäivä. Vietettiin äitienpäivää äitin siskolla eli mun tädillä isovanhempien ja serkun kanssa. Rakastan tätä perhettä, oon sopeutunu loistavasti, enkä halua ajatella vielä muuttoa ja sitä, että vietän joulun melkein tuntemattoman perheen kanssa. Isovanhemmat tuntuu ihan kun omilta isovanhemmilta, yhtä ihania ja lämpimiä. Ylläri, ruokaa vedettiin taas napaan koko kuukauden edestä. Asadoa, superhyvää kanasalaattia, perunoita ja jälkkäriks brownieseja jätskin kanssa. Mut täytyy varmaan kierittää kotiin heinäkuussa. Juteltiin skypessä Brianin kanssa, hän on siis mun vanhempien poika, joka on Tanskassa tällä hetkellä ja lähetin myös äitienpäiväterveiset Suomeen, vakka meillä on vasta toukokuussa äitienpäivä. Mutta nyt meen syömään ja sitten on vuorossa sleeping, jotta jaksan herätä huomenna kouluun kuudelta. Huomenna ei oo muuten liiksatuntia. Luksusta. Chau, nos vemos!!

Besos, Eppu