Vamoos Argentino!

Holaaaa! Ennen kun rupean kertomaan omista kuulumisista, niin haluisin kysyä teiltä, että miten teillä menee? Täällä kaikki viikot kerron vaan omista kuulumista ja vaikka saattaa näyttää siltä, että oon aina menossa, niin on täälläkin niitä tylsiä arkihetkiä, ei paljoa, mutta on kuitenkin aina välillä. Joten haluan tietää, miten teidän viikonloppu sujui.

No, tämä viikonloppu ei ollut läheskään tylsä, itseasiassa mulla oli erittäin mukiinmenevä viikonloppu. Alotetaan taas viikolta, tosin en muista mitä tein maanantaina, joten aloitamme tiistaista. Tiistaina koulun jälkeen mulla oli espanjan tunti ja koska olin taas myöhässä, oon aika usein, musta on tainnu tulla jo argentiinalainen, iskä heitti mut mopolla. Tykkään mopoista, haluisin oppia ajamaan niitä, mutta en saa ajaa moottoriajoneuvoja. Se tunne, kun ajetaan mopolla satasta ja hiukset hulmuaa, tosin ei tainnu mulla tukka hulmuta niinkun elokuvissa. Espanjantunnin jälkeen mulla oli tunti aikaa ennen balettituntia. Tiistait on ärsyttäviä päiviä, koska ennen espanjantuntia mulla on vaan yks tunti ja samoin enne balettia on yks tunti, joten en voi nukkuakaan siinä välissä. Baletin jälkeen tapasin Camia ja syötiin (taas) oreoita. Camin kanssa aloitin spinningin. Tunteja on kaks viikossa, tiistaisin ja torstaisin. Ja on muuten ihan hullun rankkaa. Koska mulla on molempina päivinä myös puolentoista tunnin balettitunti, oon aina ihan kuollut kun pääsen kotiin puoli kymmenen illalla.

Keskiviikkona ei tapahtunut ihmeempiä, kun pääsin koulusta, menin espanjan tunnille, myöhässä. Mutta en oo ikinä ainut myöhässä oleva, joten se ei haittaa niin paljoa. Espanjan tunnit on sairaan kivoja, meidän opettaja on hulvaton ja me nauretaan kuollaksemme. Mutta kyllä me opiskellaankin. Keskiviikkona kerkeen nukkuun siestan aikana pari tuntia, ennen liikkatuntia, joka on viideltä. Jos sataa, meidän ei tartte mennä liiksatunnille ja mää aina toivon, että satais, kun en ikinä jaksa mennä. No, keskiviikkona sato, jee, mutta neljältä. Joten jouduin liiksatunnille, mutta kun saavuin sinne, niin ei ollut muita kun mää, viis muuta tyttöä ja meidän opettaja. Päästiin sitten kotiin, kun muita ei tullut. Menin sitten kotiin nukkumaan.

Torstaina oli taas balettitunti ja spinning koulun jälkeen, mutta tapahtu myös jotain tooosi kivaa. Nimittäin sain lahjan Suomesta. Posti toi joitakin tanssivaatteita, kun fiksuna en tietenkään ottanut niitä mukaan, mutta sain myös salmiakkia ( joka on jo avattu hehe). Kuukausi siinä meni, että sain mun salmiakit, mutta hyvää kannattaa odottaa, eiks se niin mene?

Perjantaina koulun jälkeen lähdettiin mun kaverin kyyditsemänä, hän sai just ajokortin, yhteisen kaverimme synttäreille. Ja taas syötiin kakkua, sandwitchejä, alfajoreja ja juotiin matea. Tykkään syödä. Illalla syötiin taas, pizzaa, pelattiin korttia ja katottiin elokuvia. Ja piti meidän lähteä uloskin, mutta loppujen lopuks kukaan ei jaksanu.

Mun tunnit koulussa menee näin 

Lauantaina lähdin kaheltatoista katsomaan kavereiden maahockeyn finaalipeliä. Oli taas 30 astetta, varmaan kuumempikin ja meikäläinen lähti farkuissa. Oon jo tainnu tottua tähän ilmastoon, paikallisetkin käyttää vielä farkkuja. Noei, oli todella kuuma. Oli kyllä mieletön peli ja voitettiin 5-0. Pelin jälkeen lähdettiin voittojätskille. Melkein kaikki kuvatkin on sieltä pelistä. Päätettiin enkelikuorona kajauttaa Argentiinan kansallislaulu voiton kunniaksi. Määkin jouduin laulamaan kauniilla espanjan ääntämiselläni ja päälle vielä Maammelaulun yksin. Luulin aina, että pyötyisin, jos ikinä pitäis laulaa yksin, mutta sehän meni ihan hyvin. Kaikki ihmetteli sitä mongerrusta.

Lauantaina illalla lähdin mun counselorin kanssa illallistamaan mun tokalle hostperheelle. Ja apua kuinka ihania ihmisiä he on. Tulevilla iskällä ja äitillä on kaksi poikaa, vanhempi opiskelee Buenos Airesissa ja nuorempi on kanssa vaihdossa, Saksassa. Heti, kun pääsin ovesta sisään niin perheen isä täräyttää, että me vietetään ehkä joulu ja uusi vuosi Buenos Airesissa vanhimman pojan luona. Ja Eppu-maailmanmatkaaja oli tyynenä kuin viilipytty. Noei, pompin superinnoissani, taisi perhe saada hyvä kuvan tulevasta tyttärestä. Meillä riitti juttua kello yhdeksästä illalla kello kahteen yöllä ja puhuttiin pelkästään espanjaa, ei sanaakaan enkkua, vaikka perheen äiti on enkunopettaja. Ja tietysti syötiin, kanaa, makkaroita ja perunoita. Niinkin tavallinen ruoka kuin kana ja perunat maistuu paljon paremmalta argentiinalaisittain valmistettuna. Ja jälkkäriks maailman parasta juustokakkua. Sitä ei voi edes kuvailla. Olin taivaassa. Kolmaskin perheon tosi mukava. Oon todella onnekas, kun oon saanut näin ihanat ja ystävälliset hostperheet.

Eilen eli sunnuntaina en tehnyt oikeastaan mitään, heräsin, söin, skypetin parhaalle kaverille Suomeen. On ihanaa omistaa ystäviä, jotka pysyy vaikka välimatka on pitkä. Tiedän, että tämä ystävä pysyy. Ja vaikka ollaan kaksitoista kuukautta erossa, hän on nimittäin kuukauden reissussa kun palaan, niin tiedän, että jatketaan tasan siitä, mihin viimeksi skypessä jäätiin. Ja tiedän, että jos tällä ystävällä olisi rahaa, hän matkustaisi tänne moikkaamaan.

Hei, olen Munamies

Pali yhteiskuvassa nunnan kanssa

Tänään, maanantaina, mulla on vapaapäivä, koska eilen oli kansanedustajien äänestys kouluissa. Täällä jokaisella lukiolla on oma despedida, joka on vähän niinkun nahkiaiset/ orjapäivä Suomessa, mutta meillä on bileet. Eli lukion kutoset päättää vitosten asut ja me ollaan vankeja, eli pitää pukeutua raitaan. Ja sit vuokrataan juhlapaikka ja ostetaan kaikkee tarpeellista. Mutta parasta näissä bileissä on se, että ne on keskellä viikkoa ja seuraavana päivänä pitäis mennä pirteenä kouluun. Meidän koulun despedida on ens viikon tiistaina ja tällä viikolla on yhden toisen koulun, jossa meidän kaks vaihtaria opiskelee ja se on torstaina, perjantaina sitten pirteänä kouluun.

Tälle viikolle ei ole tiedossa mitään ihmeempiä, paitsi, että mun hyvä tanskalainen kaveri tulee tänne viikonlopuksi. Girls night siis tiedossa. Täällä puolen maailmaa kaikki hyvin, entäs siellä?

Besos, Eppu