Ahoy Argentina: Viaje al Sur 2013

Hellou maailma! Noniin, vihdoin saan kerrottua tästäkin reissusta. Lähdettiin 3.joulukuuta reissulle Ushuaiaan, El Galafateen jäätikölle ja Puerto Madryniin rannalle. Oli aivan huikeat 12 päivää, enkä olisi halunnut sen matkan loppuvan. Onneksi kuitenkin lähdetään jo helmikuussa toiselle reissulle Rotaryvaihtareitten kanssa. Käydään Iguazún vesiputouksilla, Saltassa, Mendozassa ja pienemmissä kaupungeissa. Reissu kestää yhteensä 18 päivää. En malta odottaa, haluisin jo lähteä meidän mahtavan porukan kanssa! Joo, mutta nyt tähän meidän etelän reissuun.

Ensi lennettiin Buenos Airesista Ushuaiaan n. kolme tuntia. Perillä Ushuaiassa meidän hotellilla oltiin n. kello kaheksalta illalla. Heitettiin kamat huoneisiin ja lähettiin syömään. Ekana iltana oli myös yhden saksalaisen pojan synttärit, joten saatiin kakkua, mikäs sen tärkeämpää. Tokana päivänä ajettiin bussilla Ushuaian kansallispuistoon, mutta tottakai unohdin kameran hotellille just tona päivänä, enkä siis voinut ottaa kuvia. Käytiin myös vankilamuseossa. Kolmantena päivänä eli torstaina päästiin pingviiniristeilylle! Oi aivan huippua ja ne pingut oli maailman söpöimpiä. Neljäntenä ja vikana päivänä oli vapaata ja bongattiin hummeri kadulta! Mun uus paras kamu! Samana päivänä ajettiin bussilla Río Grandeen, jossa me leikittiin rallia ostoskärryillä, kunnes meidät huomattiin haha. Tällön oli myös rakkaan Suomen synttärit, joita juhlittiin ottamalla suomenlippukuvia ja laulamalla Maamme-laulu. Ei toi ääni oo ihan kun enkelikuorolla, mutta kerranhan täällä vaan eletään. YOLO-astenteella siis eteenpäin.

Hyvin nukutun (?) yön jälkeen ajettiin El Galafateen ja päästiin jäätikölle, Perito Morenolle! Se oli niin upeeta, ne maisemat oli uskomattomia ja kun päästiin vielä kiipeilemäänkin sinne jäätikölle. niin oli kyllä fiilis katossa. Käytiin myös rannalla ja vaikka oli tosi kylmä, niin pitihän mun näyttää sitä suomalaista sisua ja mennä kahlaamaan sinne jääkylmään veteen haha. Myöhemmin päästiin syömään maailman parasta torta de jamón y queso eli kinkku-juustopiirakkaa, nam. Me myös jousiammuttiin! Oli taidot vähän ruostunu yläasteesta, yhden sain tauluun, muut lens ties minne haha.

Seuraavana päivänä ajettiinkin bussilla n.22 tuntia Puero Madryniin. Ton 22 tunnin aikana jouduttiin laulamaan kansallislaulut. Joten taas jouduin sinne eteen raakkumaan. Mutta eihän meijän ruottalainenkaan laulanu niitten kansallislaulua, vaan jonkun hatusta heitetyn Zlatanin ylistyslaulun haha. Naurettiin ittellemme pissat housuun. Ekana päivänä Purto Madrynissä käytiin lähikylissä ja tavattiin tyttö Californiasta. Illalla meidän toisen Suomitytön, Jennin, paras kaveri, joka asuu tällä hetkellä Puerto Madrynissä vuoden, tuli vierailemaan. Herttileeri sitä kiljuntaa. En voi kyllä syyttää toista, koska itekkin varmaan rupeisin parkumaan ja kiljuisin mun keuhkot pihalle, jos oma paras ystävä ilmestyis nyt tohon meijän kotiovelle. Kävi ilmi, että tämä Jennin paras ystävä tuntee erään mun parhaista ystävistä ja todettiin, että pieni maailma. Illalla ruokailussa oli parhaat juorusessiot, tyttöjä kun ollaan haha. Ja en olis oma itteni, jos en nyt mainitsisi mitään ruuasta, joten ruoka oli taivaallista. Perunamuusiki oli taiteiltu jätskipalloiksi. Seuraavana päivänä meillä oli vapaata ja rynnättiin heti rannalle. Vesi oli jäätävää, muta pitihän meidän taas näyttää meidän skandinaavinen sisu tanskalaisen Abin kanssa. Otettiin kaikessa viisaudessamme hyppykuvia ja yheltä saksalaiselta tytöltä murtui varvas, kun se löi mun jalkaa. Juostiin kaikki kuusi ihmistä häntä jalkojen välissä etsimässa jäitä, vettä ja särkylääkkeitä. Tuli kiroiltua liuta saksalaisia, suomalaisia, englantilaisia ja ranskalaisia kirosanoja, mutta lopulta saatiin tyttö sairaalaan. Oli kyllä aluks vähän sormi suussa, että mitäs nyt tehdään. Illalla päästiin vielä rannalle, oli huikeeta 30 ei-niin-hiljaisen vaihtarin kanssa. Seuraavana aamuna ajettiin n. 14 tuntia kotiin meijän Trenque Lauquenin porukan kanssa, aika moni joutu matkustaan vielä enemmän.

Tää reissu oli yks mun elämän parhaista, kiitos meidän superin, hillittömän hauskan vaihtariporukan. Onneks en joudu enää kauaa odottamaan meidän toista reissua vesiputouksille. Tolle tokalle reissulle tulee paaljon enemmän uskomatonta porukkaa, joten voin vaan kuvitella kuinka hauskaa siellä tulee olemaan. Kiitos mun elämän parhaimmista 12 päivästä!

Besos, Eppu