Bienvenidos primavera!

Hellou taas te ihanat! Anteeks tsiljoonasti, kun en oo kirjottanu pitkään aikaan, mutta tällä viikolla ei oikeestaan oo tapahtunut mittään erikoista, enkä tiedä jaksatteko lukea mun herätys-kouluun-kotiin-reeneihin-kavereille-nukkumaan-rytmistä, koska sitä se on joka päivä. Kuitenkin, huomenna tulee täyteen kuusi viikkoa täällä! On ollut kyllä aivan supermieletöntä!

Alotetaan viime viikosta. Maanantaina menin kouluun, olin koulussa viisi tuntia, tulin kotiin, söin, nukuin, lähdin kaverille, tulin kotiin, söin ja menin nukkumaan. Ja tiistaina sama uuestaan. Paitsi, että tiistaina jäin lukkojen taakse koulun vessaan. Meidän koulussa nimittäin lukitaan ovet tuntien ajaks, ettei kukaan pääse vessaan lintsaan. No, minä tietysti menin just ennen tunnin alkua ja jäin lukkojen taakse. Huutelin sieltä sitten, että voisiko joku päästää mut pois - pystyin muuten huutaan espanjaks. Mun matikanopettaja pelasti mut sitten sieltä, sen jälkeen, kun oli nauranu mulle kymmenen minuuttia. Tais olla huvittavaa. Claudio (matikanope) pyysi mua muuten facebookkikaveriks, ei Suomessa vaa.

Tiistaina oli myös eka balettitunti. Olin tosi innoissani menossa tunnille ja vähän petyin. Täällä on pikkusen eri taso, kun Suomessa. Toisaalta on ihan kiva olla kerrankin luokan paras, mutta toisaalta tanssissa, jota me tehdään, ei oo oikeen haastetta mulle. Oon muuten aikoo, jolla on kunnon balettivaatteet. Means, mulla on tiukat vaatteet, muut vetää koulupuvulla. Mutta on kuitenkin hyvä opettaja ja hyvät sarjat.

Tyylikkäästi skippaan keskiviikon, koska ei tapahtunu mitään erikoista. Olin liiksatunnilla.

Viime viikon torstaina olin parhaan kamun Lun kanssa sen vanhempien pizzeriassa. Mielipide: Suomalaiset ei osaa tehdä pizzaa. Oli mielettömän hyvää ruokaa mielettömän hyvässä seurassa. Oli myös balettitunti. Jalat kiittää. En myöskään tunnistanu meijän koiraa, kun se oli käyny trimmauksessa. Meillä oli tänä päivänä remonttimies kotona, ja tietty myös trimmattu Negra. Kattelin ihmeissäni hetken ja kysyin äitiltä että, kuka toi kolmas koira täällä on, onks se ton remonttimiehen koira? Äiti tuijotti mua ja rupes nauraan täysiä. No, kun nauru loppu, nii äiti pysty selittään että, ei kun se on Negra, joka on vaan trimmattu ja että mää kyllä kerroin sulle, mutta taisit tehä jotain muuta. On vieläkin outoo nähdä Negra ilman turkkia. Rupeen vieläkin nauraan aina, kun nään sen.

 

Trenque Lauquen

Viime viikon perjantai olikin sitten vapaapäivä (taas) koulusta, kun oli el dia del estudiantes, eli opiskelijoiden päivä, sekä fiesta de la primavera, jollon juhlittiin kevään alkamista. Ei kyllä hirveesti tunnu keväältä tää sää, tuulee ja on kylmä :( Mutta oli kivaa. Päivällä kaikki oli puistossa kuuntelemassa musiikkia ja illalla valittiin kevään kuningas ja kuningatar. Meidän koulun kuningatar voitti.

 Alpargatas nuevas -Muuy feliz!!

Randomkuva koulusta

Salmiakin maistamista - ilmeet kertoo kaiken

Sushi time!!

Lauantai olikin sitten (taas) lagauspäivä. Ihmiset ei oikeen tee täällä mitään. Varsinkaan koulupäivien jälkeen. Nukkuu ja on koneella. Kyllähän täällä hengataan myös kavereitten kanssa, mutta koskaan ei tehdä mitään uutta. Sovittiin kyllä shoppailureissusta kavereitten kanssa. Lauantaina skypetin myös kotiin viiden viikon jälkeen. Ja parhaalle suomikaverille myös. Hassua, mulla ei oo koti-ikävä, vaikka kaikki pelotteli ennen vaihtoa, et siellä se iskee kuukauden jälkeen, ei mulle vaan. Mut sehän on vaan hyvä.
Okei, puijaisin vähän, on mulla ikävä isosiskon kanssa tehtyjä ajelu/makuunireissuja, mutta tiedän, että ne jatkuu, kun palaan takas Suomeen. Ja parhaan kaverin pannariyökyläilyjä, mutta nekin jatkuu.

Sunnuntaina menin kaverille kattomaan videoita YouTubesta, juomaan matee ja lagailemaan.

Nyt päästään tähän viikkoon. Maanantaina ei ollut liiksatuntia, joten nukuin ja menin kavereille. Ja tiistaina oli balettitunti. Alan jo oppiin kaikki sarjat. Se on puoltoista tuntia, joten jalat kiittää.
Tiistaina oltiin myös syömässä sushia! Miks tää oli eka kerta?! Uus lemppariuoka. Äitikään ei oo koskaan syöny sushia, joten nyt on hyvä syy tilata kotiinkin. Oli ihanaa hengata vaihtariporukalla, vaikka meijän kaks saksalaista puhuikin osan ajasta saksaa, jota mää ja Max ei tietenkään ymmärretty. Aloin jossain vaiheessa puhuun suomee yksikseni, tarkotuksena näyttää näille kahelle, kuinka ärsyttävää on, kun muut ei ymmärrä. Max siihen, että onks kiva puhuu itseksee, sanoin et puhun koko ajan yksikseni. Nyt mua pidetään outona jaja. Naurettiin paljon, syötiin aika hyvin ja naurettiin vielä lisää. Mahtavia tyyppejä.
Oli mielettömän kivaa, vaikka mulle, kun en osaa syödä puikoilla. Tuntuu, et mulle nauretaan aika usein. No panic, mulla on vuosi aikaa opetella toi puikkosyönti.

Eilen eli keskiviikkona olin taas syömässä Lun vanhempien pizzeriassa. Oon kohta vakkariasiakas jaja. Kävin myös äidin kanssa ostamassa mulle uudet Alpargatakset niiden vanhojen ja rikkinäisten tilalle. Ne on superihanat, mutta toi kuva vääristää, ne on oikeesti turkoosit. Love. Maksoin myös matkan Buenos Airesiin. Jee, se on jo ens viikon tiistaina. Lähdetään siis tiistaina kaheltatoista illalla ja ollaan Buenos Airesissa joskus seittemältä tai kaheksalta aamulla, koska kukaan ei pysty istuin viittä tuntia bussissa ilman vessa-tai ruokataukoja. Siellä vietetään päivä, käydään museoissa, nähtävyyksissä, syömässä, leffassa, shoppailemassa, toisin sanoen leikitaan turisteja. Keskiviikko-iltana lähetään bussilla takas Trenqueen ja ollaan torstai-aamuna täällä ja sitten nukutaanki koko päivä, kun on vapaata koulusta. Mieletöntä, että määkin pääsen Buenos Airesiin, miljoonakaupunkiin, josta oon lukenu miljoonia juttuja. Kerron sitten ens viikon torstaina lisää tästä pikku reissusta.

Tänään on vapaata koulusta, ylläri, koska opettajilla on koulutuspäivä. Joten mulla on ollu hyvää aikaa kirjotella tätä ylipitkää kertomusta mun todella kiinnostavasta elämästä jaja. Arvatkaa minne mennään huomenna vaihtariporukalla? No Lun vanhempien raflaan syömään pizzaa. Toka kerta mulle tällä viikolla. Onneks farkut menee vielä jalkaan. Tänään vois tilata vaikka sushia kotiin, kysynpä äitiltä haluisko sekin.

Lupaan kirjotella oikeesti kerran viikossa, koska teidän on rasittavaa lukea tällasia kilometrin pitusia postauksia. Mutta pakko taas sanoa, että oon rakastunu Argentiinaan. Ihanaa, jos jaksoitte lukea koko romaanin, mutta jos jaksoitte kattoo vaan kuvat, joita on säälittävän vähän, niin sekin on ookoo. Chau ens viikkoon!

Besos, Eppu

Si, soy estudiante de intercambio, soy de Finlandia

Ihanat suomitytöt!

Ihana tanskalainen Sofie ja mää

Todos los estudiantes de intercambio

Heipä hei ystävät! Ekaks, tota lausetta oon koko ekan kuukauden hokenu eri ihmisille. Osaan jo vaikka unissani kertoa, että olen vaihto-oppilas Suomesta :) Tokaks, toi kenkäkuva ei liity mihinkään, noi nyt sattuu olemaan mun lempparikengät. Noihan on kotoisin Suomesta, mutta alunperin Espadrillas on Espanjasta, mitä kautta ne on tänne Argentiinaankin kulkeutunu. Ja ne on tosi suosittuja täällä ja tajuun kyllä miks, noihan on unelmakengät - mukavat, nätin näköset, helppokäyttöset, enkä oo käyttäny muita kenkiä ollenkaan tähän mennessä.

Mutta joo, asiaan. Olin tänään päivän Rotaryorientaatiossa Olavarriassa 30 muun vaihtarin kanssa. Oli sen mukainen meininkikin. Parinkymmenen minuutin alkusähläyksen jälkeen kaikilla oli kuin olikin kaikkien pinssit ja käyntikortit. Sain 30 uutta, mahtavaa kaveria ja mikä parasta, nyt voin tehdä Eurooppatourin heidän luokse. Ja miksei vaikka USA tour kanssa. Iskä, toi oli aika suora vinkki sulle. Erityisesti tutustuin tanskalaiseen Sofieen, huipputyyppi! Sain sikana USA- kamoja californialaiselta Sydneyltä ja naurettiin saksalaisen Florianin kanssa Sofielle, kun hän sattui lipsauttamaan ruokapöydässä, ettei tiedä missä Suomi on. Meinattiin kuolla siihen pöytään. Juttu jatkuikin sitten meidän osalta kysymyksillä, kuten tiedätkö edes missä maassa oot ja hei, tiedätkö mikä on Tanskan pääkaupunki.

Oli mahtavaa ja varmasti pysytään yhteyksissä vielä tämän vuoden jälkeenkin. 30 vaihtarista suurin osa oli saksalaisia, toiseks eniten ranskalaisia ja meitä loppuja oli 2-3 muista maista, USAsta, Suomesta, Tanskasta, Belgiasta, Sveitsi. Suomesta meitä on kolme samassa districtissä, Heta, Jenni ja minä, Roosa edustaa omillaan. Oli aika jännää, kun toinen puoli puhuu keskenään saksaa ja melkein koko toinen puoli ranskaa. Meillä oli espanjan koekin, jonka kaikki teki minuutissa ja meni sitten syömään croisantteja, koska kukaan ei osannut mitään. Ja miks ottaa turhia paineita. Kyllä se kieli tulee kun on tullakseen, avun kanssa. Vaihtareista saa kyllä parhaita kavereita päivässä.

Odotan jo yhteisiä 12 tunnin bussimatkoja meidän retkillä kun kuuta nousevaa. Vaihtareiden kanssa tehdään siis ainakin kaksi reissua, ehkä enemmänkin, mutta ne on sitten pienempiä. joulukuussa etelään, Patagoniaan jäätiköille. Menomatka lennetään ja paluumatka tullaan bussilla. Reissu kestää n. 12 päivää. Toinen reissu tehdään helmikuussa pohjoiseen Iguazun vesiputouksille. Lähemmäs 8000 kilometriä yli kymmenen tunnin bussimatkoilla yli 30 vaihtarin kanssa, voiko olla parempaa? Tää toinen reissu tehdään siis kokonaan bussilla ja se kestää 18 päivää. Käydään yhdeksässä kaupungissa ja muun muassa Andien vuoristossa 4000 metrin korkeudessa! Ja päästään ehkä käymään myös Chilessä! En vois olla enempää innoissani, tulee olemaan jotain huikeeta! En ole ikinä käynyt jäätiköllä tai vesiputouksilla. Tai Chilessä! Oli muuten aika jännää puhua suomea näin 4 viikon jälkeen, joten puhuttiin enemmän enkkua kun suomee suomityttöjen kanssa.

Ja se ruoka! Aah, Se oli jotain taivaallista. Syötiin ihanat sandwitchit, joissa oli milanesat sisällä ja sikana majoneesia. Nam. Ja jätskiä, jossa oli dulche de lechee sisällä. Tuplanam. Dulche de leche on siis kinuskin tapasta, mutta paljon parempaa, makeaa juttua, jota syödään melkeinpä kaiken kanssa. Sori, nyt ei oo kuvia ruuasta, koettakaa kestää, ens kerralla taas.

Keskiviikkona ei ollut koulua, koska oli dia del maestros, opettajien kunniaks vietettävä päivä, joka on vapaa koulusta. Ens viikon perjantaina on dia del estudiantes, joka on kans vapaa koulusta. Samana perjantaina, 21. päivä on myös fiesta de la primavera, jolloin juhlitaan kevään alkamista. Ihanan ektrapitkä viikonloppu ja vielä fiestat päälle.

Keskiviikkona, kun oli siis vapaata koulusta, nukuin ansaitusti pitkään ja menin lenkille, siis ihan oikealle juoksulenkille! Eikä ollu ees lyhyt, 45 minuuttia. Sitten söin aamupalaa ja katoin Frendejä. Kohta jaetaan Emmyt, niin täällä tulee parhaita sarjoja koko ajan telkusta. Two and a half men, Frendit, The Big Bang Theory. Niitä kattellaan ja nauretaan silmät päästämme hostmamin kanssa. Kohta alkaa uus sarja, The Hostages, jota me ruvetaan innolla seuraamaan.

 Joo, mutta on mulla kavereitakin, niin kuin kuvista näkee. Oltiin siis keskiviikkoiltana juhlistamassa ihanan Valerian noissa vikoissa kuvissa näkyvän tytön, synttäreitä. Ja oli kyllä huikee meno, syötiin tsiljoonaa eri kakkua, pelattiin korttia ja pöytäjalkkista, naurettiin ittemme kipeiks, syötiin vähän lisää, tanssittiin Cumbiaa ja määkin sain tytöiltä lahjan, vaikka eihän ne ollu mun synttärit. Varmaan tsiljoona eri suklaalevyä ja argentiinan sanakirjan, jota lukiessa tuli oikeesti se sixpack. Ootan jo kesää, koska Valella on uima-allas. Jos musta ei kuulu pariin kuukauteen, älkää huolestuko, oon muuttanu sinne uima-altaaseen. Täällä on suurimmalla osalla oma uima-allas, koska kesällä on tosiaan se 40 astetta ja ylikin. Paitsi meillä, koska tää talo on uus. Onneks pääsen Valen altaalle.

Ens viikolla meen oikeesti sinne tanssikouluun. Haluun jo tanssia. Täällä taso ei oo niin hyvä, kun Suomessa, joten ehkä oikeesti osaankin jotain niillä tunneilla. Tilasin just kotoota parit tanssivaatteet, kun minä järkevänä tyttönä en ottanut yhtään mukaan. Fiksua, Eppu.

Meitä on edelleen vaan neljä vaihtaria täällä Trenque Lauquenissa, mutta viides, Max USAsta tulee huomenna. Parilla amerikaanolla oli ongelmia viisumin kanssa, nii ne tulee vähän myöhään. Toivottavasti nähdään kaikki viisi Rotarykokouksessa tiistaina. Haluisin käydä kokouksissa joka viikko, mutta hostpapi sano, että ei ainakaan vielä kannata, kun en kaikkea vielä ymmärrä. Mutta nyt tiistaina mennään kaikki, toivottavasti myös Max, kokoukseen kertomaan orientaatiopäivästä. Rakastan vaihtareita ja toivon, että pysytään kaikki kavereina vielä tän vuoden jälkeenkin.

En voi ymmärtää, että huomenna on täys kuukausi Argentiinassa! Niin se vaan menee, että kun on paljon tekemistä, niin ajan kulua ei edes huomaa. Eka viikko tuntui matelevan, kun oli hankaluuksia kielen kanssa ja muitakin pikku juttuja, mutta viimeiset kolme viikkoa on mennyt hujauksessa. No podria estar mas feliz. Kaikki on ollu supercoolia! Ja ihanaa, mulle on tullu lisää lukijoita. Ihanaa, luulin, että kirjotan tätä vaan ittelleni. Bienvenidos kaikki uudet lukijat, ootte tärkeitä mun itsetunnolle, kirjoittaa tuleva journalisti. Nos vemos pronto, chau!

Besos, Eppu

Te quiero, Argentina!

Tässä näette vähän mun kaupungin keskustaa ja taitaa tuolla näkyä meikäläisen pärstäkin. Kaikki on kuiteskin salaa toivonu noita naamakuvia. Trenque Lauquen on tosi pieni verrattuna Tampereeseen, täällä on 45 000 asukasta. Mutta just siks rakastan tätä paikkaa, kaikki ihmiset tuntee toisensa ja kaikki on todella yhteisöllistä. Tän yhteisöllisyyden haluisin myös Suomeen. Tykkään!

Ruokaa! Yksi niistä syistä, miksi halusin Argentiinaan. Täällä syödään aina lihaa, pero me gusta! Ja paljon pastaa. Hostäiti tykkää kuitenkin salaateista, mikä on ihan hyvä mun linjojen kannalta. Täällä kaks tärkeintä ruoka-aikaa on lounas, noin kahen aikaan, ainakin meillä sekä päivällinen, noin kaheksan-yheksän aikoihin. Välissä syödään pinchoja, jotain pikkusta, leipää ja juustoa tms.
Täällä syödään myös tosi paljon makeita jälkiruokia. Älä huoli äiti, käydään lenkillä täällä ;)

Jaa, mitäs toi papukaija tossa tekee, ruokaa vai? Mun kaverilla on kotonaan siis tuollanen papukaija, joka osaa sanoa hola. Voitte vaan kuvitella, kuinka pomppasin kolme metriä ilmaan, kun mun takaa kuuluu "Hola, Simon". En osannu kuvitella, että se osais puhua.
Mää koetin opettaa sitä sanomaan moi, mutta ainakaan vielä se ei oo oppinu ja se hokee koko ajan hola. Mutta meillähän on koko vuosi aikaa.

 

Käytiin perjantaina katsomassa reaggeton-tanssinäytöstä. Oli hyviä ja ei niin hyviä esityksiä. Käyn ensi viikolla tsekkaamassa ton tanssiakatemia Sandra Rojasin. Haluisin myös kokeilla sitä reaggetonia (?), niiden iänikuisten klassisten lisäksi, tuntuu olevan tosi suosittua täällä.
Meillä oli eilen myös varainkeruutapahtuma koululla sitä Buenos Airesin matkaa varten. Se oli jalkapallo-ottelu koulun pikkusille. Siellä myytiin hodareita, kakkuja ja limsaa. Kaikki meni hyvin pari tuntia, kunnes alko sataan ihan kaatamalla ja liiksasalin katto alko vuotaa. Oli sitten sen verran vettä lattialla, että ei voinu enää pelata ja kaikkien piti lähtee kotiin.

Eilen mentiin vanhempien kanssa yhen rotaryn kotiin asadolle. Nam. Siellä oli myös Mathilda Saksasta ja Marine Ranskasta, mutta meidän kaksi poikaa saapuivat vasta eilen Buenos Airesiin. Pero nos vemos pronto!
Kävin myös ekan kerran diskossa, eli bolichessa. Oli aivan mahtavaa, tälläsiä iltoja enemmän. Siellä ei kyllä yhtään pystyny puhumaan tai liikkumaan, mutta no worries! Oli huikeeta! Nää käy täällä joka viikonloppu, joka ei kyllä oo ihan mun juttu. Kyllä sitä välillä jaksaa, mutta kotiin (nukkumaan) pääsee vasta kuuden-seitsemän aikaan aamusta. Ei ihan sovi mulle, en ole kovin hyvä yökukkuja.

Ens viikolla on piiritapaaminen Olavarriassa, odotan jo ihan intona muiden vaihtarien näkemistä! Ja tietty suomityttöjen!

Rakastan elämääni täällä Argentiinassa ja espanjan kielikin alkaa sujua paremmin päivä päivältä. Monet onkin ihmetelly, että miten puhut jo noin paljon kolmen viikon jälkeen. Oon liian laiska tarkistamaan, että mitä viimeks kerroin, joten saatan nyt toistaa itseäni. Ja anteeks sekalaisista otoksista, oon kauheen huono kertomaan vaan tietyistä aiheista.
Te quiero, Argentiina! ;)

Besos, Eppu

Dos semanas en Argentina!

Hedelmäkaupassa - lapsia leikkimässä - My only love, Titi

Moro! Toi otsikko vähän hämää, oikeesti se kaks viikkoo tuli täyteen jo perjantaina, mutta minkäs teet, kun laiskuus iskee. Toinen viikko on menny ihan silmänräpäyksessä! Sisko ja muutkin vaihtarit on sanonu, että se aika menee sitten todella nopeasti ja niinhän se menee. Justhan minä pillitin lentokentällä ja nyt olenki ollu täällä jo yli kaksi viikkoa!

Koulussa on ihanaa. Tytöt on kivoja, ne alko opettaan mulle espanjaa ja minä heille suomea. Nyt kaikuu luokassa moi, mitä kuuluu joka viides minuutti. Oon niin onnellinen, että oon saanut näin nopeasti kavereita. Musta on tosi hupaisaa, että sellasetkin, jotka on eri koulussa, haluaa tutustua. Mutta en kyllä pane pahakseni. Jos luulette, että argentiinalaiset opiskelee koulussa, niin hahah kun ootte väärässä. Tunnin alusta ehkä vartti työskennellään ja loput 45 minuuttia huudellaan kavereille toiselle puolelle luokkaa. Opettajat ei välitä, ne hölöttää oppilaiden kanssa. Täällä koulussa on ehkä kaks opettaja, jotka saa oppilaat kuriin. Tytöt sano, että kuukausi ennen kesälomaa kukaan ei tee yhtään mitään koulussa, kaikki vaan juhlii. Pidän tällä viikolla Suomi-esitelmän koulussa. Saa nähä, mitä tulee. Ainoo asia, minkä nää tietää Suomesta, on Nokia.

Updeittaan teille vähän mun viime postausta, nimittäin meitä vaihtareita onkin kuusi. Tänne tuli eilen vielä toinen ranskalainen, poika. Toivottavasti tällä viikolla nähtäisiin porukalla. Viime viikolla tapasinkin jo saksatytön, Mathildan, joka asuu mun kolmannessa hostperheessä. Sen perheen 17-vuotias poika, Santiago nimeltään, lähti perjantaina Saksaan, joten nähtiin porukalla ja sanottiin byebye.  Parin viikon päästä onkin jo orientaatiopäivä Olkavariassa. Ihanaa, pääsee näkemään muunmaalaiset vaihtarit ja ihanat suomitytöt. Tämän viikon lauantaina tapaan muut viisi vaihto-oppilasta!

Tänään sain kuulla, että luokkani lähtee Big Cityyn, eli Buenos Airesiin ens kuussa. Minultakin kysyttiin, että haluanko lähteä ja tottakai halusin. Tosin, en jaksaisi odottaa kuukautta! Täältä Trenque Lauquenista on Buenos Airesiin matkaa viisi tuntia, joten ihan joka viikonlopuksi sinne ei voi lähteä. Lokakuu, tule jo!

Käytiin tuossa yksi päivä lihakaupassa ja kun siinä katselin niitä makkaroita, niin yhtäkkiä, tosta noin vaan, extempore mun hostiskä vetää mut sinne tiskin taakse ja sitten sain koko henkilökunnan voimin kuulla makkaroiden ja lihojen alkuperästä ja valmistusvaiheista. Solamente en Argentina!

Nyt lähden liikuntatunnille pelaamaan softballia. Täällä on tosiaan liikuntatunnit aina illalla viidestä kuuteen. Liikuntatunnin jälkeen menen saksalaisen vaihtariystäväni synttäreille! Hän täyttää seitsemäntoista. Onnea, Mathilda!

Besos, Eppu