Tässä näette vähän mun kaupungin keskustaa ja taitaa tuolla näkyä meikäläisen pärstäkin. Kaikki on kuiteskin salaa toivonu noita naamakuvia. Trenque Lauquen on tosi pieni verrattuna Tampereeseen, täällä on 45 000 asukasta. Mutta just siks rakastan tätä paikkaa, kaikki ihmiset tuntee toisensa ja kaikki on todella yhteisöllistä. Tän yhteisöllisyyden haluisin myös Suomeen. Tykkään!
Ruokaa! Yksi niistä syistä, miksi halusin Argentiinaan. Täällä syödään aina lihaa, pero me gusta! Ja paljon pastaa. Hostäiti tykkää kuitenkin salaateista, mikä on ihan hyvä mun linjojen kannalta. Täällä kaks tärkeintä ruoka-aikaa on lounas, noin kahen aikaan, ainakin meillä sekä päivällinen, noin kaheksan-yheksän aikoihin. Välissä syödään pinchoja, jotain pikkusta, leipää ja juustoa tms.
Täällä syödään myös tosi paljon makeita jälkiruokia. Älä huoli äiti, käydään lenkillä täällä ;)
Jaa, mitäs toi papukaija tossa tekee, ruokaa vai? Mun kaverilla on kotonaan siis tuollanen papukaija, joka osaa sanoa hola. Voitte vaan kuvitella, kuinka pomppasin kolme metriä ilmaan, kun mun takaa kuuluu "Hola, Simon". En osannu kuvitella, että se osais puhua.
Mää koetin opettaa sitä sanomaan moi, mutta ainakaan vielä se ei oo oppinu ja se hokee koko ajan hola. Mutta meillähän on koko vuosi aikaa.
Käytiin perjantaina katsomassa reaggeton-tanssinäytöstä. Oli hyviä ja ei niin hyviä esityksiä. Käyn ensi viikolla tsekkaamassa ton tanssiakatemia Sandra Rojasin. Haluisin myös kokeilla sitä reaggetonia (?), niiden iänikuisten klassisten lisäksi, tuntuu olevan tosi suosittua täällä.
Meillä oli eilen myös varainkeruutapahtuma koululla sitä Buenos Airesin matkaa varten. Se oli jalkapallo-ottelu koulun pikkusille. Siellä myytiin hodareita, kakkuja ja limsaa. Kaikki meni hyvin pari tuntia, kunnes alko sataan ihan kaatamalla ja liiksasalin katto alko vuotaa. Oli sitten sen verran vettä lattialla, että ei voinu enää pelata ja kaikkien piti lähtee kotiin.
Eilen mentiin vanhempien kanssa yhen rotaryn kotiin asadolle. Nam. Siellä oli myös Mathilda Saksasta ja Marine Ranskasta, mutta meidän kaksi poikaa saapuivat vasta eilen Buenos Airesiin. Pero nos vemos pronto! Kävin myös ekan kerran diskossa, eli bolichessa. Oli aivan mahtavaa, tälläsiä iltoja enemmän. Siellä ei kyllä yhtään pystyny puhumaan tai liikkumaan, mutta no worries! Oli huikeeta! Nää käy täällä joka viikonloppu, joka ei kyllä oo ihan mun juttu. Kyllä sitä välillä jaksaa, mutta kotiin (nukkumaan) pääsee vasta kuuden-seitsemän aikaan aamusta. Ei ihan sovi mulle, en ole kovin hyvä yökukkuja.
Ens viikolla on piiritapaaminen Olavarriassa, odotan jo ihan intona muiden vaihtarien näkemistä! Ja tietty suomityttöjen!
Rakastan elämääni täällä Argentiinassa ja espanjan kielikin alkaa sujua paremmin päivä päivältä. Monet onkin ihmetelly, että miten puhut jo noin paljon kolmen viikon jälkeen. Oon liian laiska tarkistamaan, että mitä viimeks kerroin, joten saatan nyt toistaa itseäni. Ja anteeks sekalaisista otoksista, oon kauheen huono kertomaan vaan tietyistä aiheista.
Te quiero, Argentiina! ;)
Besos, Eppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti