 |
| Hedelmäkaupassa - lapsia leikkimässä - My only love, Titi |
Moro! Toi otsikko vähän hämää, oikeesti se kaks viikkoo tuli täyteen jo perjantaina, mutta minkäs teet, kun laiskuus iskee. Toinen viikko on menny ihan silmänräpäyksessä! Sisko ja muutkin vaihtarit on sanonu, että se aika menee sitten todella nopeasti ja niinhän se menee. Justhan minä pillitin lentokentällä ja nyt olenki ollu täällä jo yli kaksi viikkoa!
Koulussa on ihanaa. Tytöt on kivoja, ne alko opettaan mulle espanjaa ja minä heille suomea. Nyt kaikuu luokassa moi, mitä kuuluu joka viides minuutti. Oon niin onnellinen, että oon saanut näin nopeasti kavereita. Musta on tosi hupaisaa, että sellasetkin, jotka on eri koulussa, haluaa tutustua. Mutta en kyllä pane pahakseni. Jos luulette, että argentiinalaiset opiskelee koulussa, niin hahah kun ootte väärässä. Tunnin alusta ehkä vartti työskennellään ja loput 45 minuuttia huudellaan kavereille toiselle puolelle luokkaa. Opettajat ei välitä, ne hölöttää oppilaiden kanssa. Täällä koulussa on ehkä kaks opettaja, jotka saa oppilaat kuriin. Tytöt sano, että kuukausi ennen kesälomaa kukaan ei tee yhtään mitään koulussa, kaikki vaan juhlii. Pidän tällä viikolla Suomi-esitelmän koulussa. Saa nähä, mitä tulee. Ainoo asia, minkä nää tietää Suomesta, on Nokia.
Updeittaan teille vähän mun viime postausta, nimittäin meitä vaihtareita onkin kuusi. Tänne tuli eilen vielä toinen ranskalainen, poika. Toivottavasti tällä viikolla nähtäisiin porukalla. Viime viikolla tapasinkin jo saksatytön, Mathildan, joka asuu mun kolmannessa hostperheessä. Sen perheen 17-vuotias poika, Santiago nimeltään, lähti perjantaina Saksaan, joten nähtiin porukalla ja sanottiin byebye. Parin viikon päästä onkin jo orientaatiopäivä Olkavariassa. Ihanaa, pääsee näkemään muunmaalaiset vaihtarit ja ihanat suomitytöt. Tämän viikon lauantaina tapaan muut viisi vaihto-oppilasta!
Tänään sain kuulla, että luokkani lähtee Big Cityyn, eli Buenos Airesiin ens kuussa. Minultakin kysyttiin, että haluanko lähteä ja tottakai halusin. Tosin, en jaksaisi odottaa kuukautta! Täältä Trenque Lauquenista on Buenos Airesiin matkaa viisi tuntia, joten ihan joka viikonlopuksi sinne ei voi lähteä. Lokakuu, tule jo!
Käytiin tuossa yksi päivä lihakaupassa ja kun siinä katselin niitä makkaroita, niin yhtäkkiä, tosta noin vaan, extempore mun hostiskä vetää mut sinne tiskin taakse ja sitten sain koko henkilökunnan voimin kuulla makkaroiden ja lihojen alkuperästä ja valmistusvaiheista. Solamente en Argentina!
Nyt lähden liikuntatunnille pelaamaan softballia. Täällä on tosiaan liikuntatunnit aina illalla viidestä kuuteen. Liikuntatunnin jälkeen menen saksalaisen vaihtariystäväni synttäreille! Hän täyttää seitsemäntoista. Onnea, Mathilda!
Besos, Eppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti