Si, soy estudiante de intercambio, soy de Finlandia

Ihanat suomitytöt!

Ihana tanskalainen Sofie ja mää

Todos los estudiantes de intercambio

Heipä hei ystävät! Ekaks, tota lausetta oon koko ekan kuukauden hokenu eri ihmisille. Osaan jo vaikka unissani kertoa, että olen vaihto-oppilas Suomesta :) Tokaks, toi kenkäkuva ei liity mihinkään, noi nyt sattuu olemaan mun lempparikengät. Noihan on kotoisin Suomesta, mutta alunperin Espadrillas on Espanjasta, mitä kautta ne on tänne Argentiinaankin kulkeutunu. Ja ne on tosi suosittuja täällä ja tajuun kyllä miks, noihan on unelmakengät - mukavat, nätin näköset, helppokäyttöset, enkä oo käyttäny muita kenkiä ollenkaan tähän mennessä.

Mutta joo, asiaan. Olin tänään päivän Rotaryorientaatiossa Olavarriassa 30 muun vaihtarin kanssa. Oli sen mukainen meininkikin. Parinkymmenen minuutin alkusähläyksen jälkeen kaikilla oli kuin olikin kaikkien pinssit ja käyntikortit. Sain 30 uutta, mahtavaa kaveria ja mikä parasta, nyt voin tehdä Eurooppatourin heidän luokse. Ja miksei vaikka USA tour kanssa. Iskä, toi oli aika suora vinkki sulle. Erityisesti tutustuin tanskalaiseen Sofieen, huipputyyppi! Sain sikana USA- kamoja californialaiselta Sydneyltä ja naurettiin saksalaisen Florianin kanssa Sofielle, kun hän sattui lipsauttamaan ruokapöydässä, ettei tiedä missä Suomi on. Meinattiin kuolla siihen pöytään. Juttu jatkuikin sitten meidän osalta kysymyksillä, kuten tiedätkö edes missä maassa oot ja hei, tiedätkö mikä on Tanskan pääkaupunki.

Oli mahtavaa ja varmasti pysytään yhteyksissä vielä tämän vuoden jälkeenkin. 30 vaihtarista suurin osa oli saksalaisia, toiseks eniten ranskalaisia ja meitä loppuja oli 2-3 muista maista, USAsta, Suomesta, Tanskasta, Belgiasta, Sveitsi. Suomesta meitä on kolme samassa districtissä, Heta, Jenni ja minä, Roosa edustaa omillaan. Oli aika jännää, kun toinen puoli puhuu keskenään saksaa ja melkein koko toinen puoli ranskaa. Meillä oli espanjan koekin, jonka kaikki teki minuutissa ja meni sitten syömään croisantteja, koska kukaan ei osannut mitään. Ja miks ottaa turhia paineita. Kyllä se kieli tulee kun on tullakseen, avun kanssa. Vaihtareista saa kyllä parhaita kavereita päivässä.

Odotan jo yhteisiä 12 tunnin bussimatkoja meidän retkillä kun kuuta nousevaa. Vaihtareiden kanssa tehdään siis ainakin kaksi reissua, ehkä enemmänkin, mutta ne on sitten pienempiä. joulukuussa etelään, Patagoniaan jäätiköille. Menomatka lennetään ja paluumatka tullaan bussilla. Reissu kestää n. 12 päivää. Toinen reissu tehdään helmikuussa pohjoiseen Iguazun vesiputouksille. Lähemmäs 8000 kilometriä yli kymmenen tunnin bussimatkoilla yli 30 vaihtarin kanssa, voiko olla parempaa? Tää toinen reissu tehdään siis kokonaan bussilla ja se kestää 18 päivää. Käydään yhdeksässä kaupungissa ja muun muassa Andien vuoristossa 4000 metrin korkeudessa! Ja päästään ehkä käymään myös Chilessä! En vois olla enempää innoissani, tulee olemaan jotain huikeeta! En ole ikinä käynyt jäätiköllä tai vesiputouksilla. Tai Chilessä! Oli muuten aika jännää puhua suomea näin 4 viikon jälkeen, joten puhuttiin enemmän enkkua kun suomee suomityttöjen kanssa.

Ja se ruoka! Aah, Se oli jotain taivaallista. Syötiin ihanat sandwitchit, joissa oli milanesat sisällä ja sikana majoneesia. Nam. Ja jätskiä, jossa oli dulche de lechee sisällä. Tuplanam. Dulche de leche on siis kinuskin tapasta, mutta paljon parempaa, makeaa juttua, jota syödään melkeinpä kaiken kanssa. Sori, nyt ei oo kuvia ruuasta, koettakaa kestää, ens kerralla taas.

Keskiviikkona ei ollut koulua, koska oli dia del maestros, opettajien kunniaks vietettävä päivä, joka on vapaa koulusta. Ens viikon perjantaina on dia del estudiantes, joka on kans vapaa koulusta. Samana perjantaina, 21. päivä on myös fiesta de la primavera, jolloin juhlitaan kevään alkamista. Ihanan ektrapitkä viikonloppu ja vielä fiestat päälle.

Keskiviikkona, kun oli siis vapaata koulusta, nukuin ansaitusti pitkään ja menin lenkille, siis ihan oikealle juoksulenkille! Eikä ollu ees lyhyt, 45 minuuttia. Sitten söin aamupalaa ja katoin Frendejä. Kohta jaetaan Emmyt, niin täällä tulee parhaita sarjoja koko ajan telkusta. Two and a half men, Frendit, The Big Bang Theory. Niitä kattellaan ja nauretaan silmät päästämme hostmamin kanssa. Kohta alkaa uus sarja, The Hostages, jota me ruvetaan innolla seuraamaan.

 Joo, mutta on mulla kavereitakin, niin kuin kuvista näkee. Oltiin siis keskiviikkoiltana juhlistamassa ihanan Valerian noissa vikoissa kuvissa näkyvän tytön, synttäreitä. Ja oli kyllä huikee meno, syötiin tsiljoonaa eri kakkua, pelattiin korttia ja pöytäjalkkista, naurettiin ittemme kipeiks, syötiin vähän lisää, tanssittiin Cumbiaa ja määkin sain tytöiltä lahjan, vaikka eihän ne ollu mun synttärit. Varmaan tsiljoona eri suklaalevyä ja argentiinan sanakirjan, jota lukiessa tuli oikeesti se sixpack. Ootan jo kesää, koska Valella on uima-allas. Jos musta ei kuulu pariin kuukauteen, älkää huolestuko, oon muuttanu sinne uima-altaaseen. Täällä on suurimmalla osalla oma uima-allas, koska kesällä on tosiaan se 40 astetta ja ylikin. Paitsi meillä, koska tää talo on uus. Onneks pääsen Valen altaalle.

Ens viikolla meen oikeesti sinne tanssikouluun. Haluun jo tanssia. Täällä taso ei oo niin hyvä, kun Suomessa, joten ehkä oikeesti osaankin jotain niillä tunneilla. Tilasin just kotoota parit tanssivaatteet, kun minä järkevänä tyttönä en ottanut yhtään mukaan. Fiksua, Eppu.

Meitä on edelleen vaan neljä vaihtaria täällä Trenque Lauquenissa, mutta viides, Max USAsta tulee huomenna. Parilla amerikaanolla oli ongelmia viisumin kanssa, nii ne tulee vähän myöhään. Toivottavasti nähdään kaikki viisi Rotarykokouksessa tiistaina. Haluisin käydä kokouksissa joka viikko, mutta hostpapi sano, että ei ainakaan vielä kannata, kun en kaikkea vielä ymmärrä. Mutta nyt tiistaina mennään kaikki, toivottavasti myös Max, kokoukseen kertomaan orientaatiopäivästä. Rakastan vaihtareita ja toivon, että pysytään kaikki kavereina vielä tän vuoden jälkeenkin.

En voi ymmärtää, että huomenna on täys kuukausi Argentiinassa! Niin se vaan menee, että kun on paljon tekemistä, niin ajan kulua ei edes huomaa. Eka viikko tuntui matelevan, kun oli hankaluuksia kielen kanssa ja muitakin pikku juttuja, mutta viimeiset kolme viikkoa on mennyt hujauksessa. No podria estar mas feliz. Kaikki on ollu supercoolia! Ja ihanaa, mulle on tullu lisää lukijoita. Ihanaa, luulin, että kirjotan tätä vaan ittelleni. Bienvenidos kaikki uudet lukijat, ootte tärkeitä mun itsetunnolle, kirjoittaa tuleva journalisti. Nos vemos pronto, chau!

Besos, Eppu